Ajatuksiani matkan varrella

Olen kerännyt ajan kuvia matkan varrella oheisille sivuille, joita päivitän satunnaisesti.

 

 

Suomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

Ajatuksiani >>

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parhaillaan Ukrainassa, vallaten Krimin alueen maaliskuussa 2014 ja painostaen Ukrainaa parhaillaan monin tavoin.

Useat asiantuntijat mukaanlukien venäläiset ovat muistuttaneen Suomen kuuluneen Venäjään ja näin kuuluvan sen mahdolliseen etupiiriin edelleen. Suomi on liittynyt EU-jäseneksi ja linjannut turvallisuuden omiin asevoimiin sekä kumppanuussopimukseen Naton kanssa. Tämä on ollut hyvä asia ja suomalaiset ovat mielessään mieltäneet EU:n liittymisen myös turvallisuuteen liittyvänä asiana. Viime viikot ovat osoittaneet, että EU ei pysty itsessään turvaamaan yhtään mitään ja Nato on vahvistanut turvaavan jäsenmaidensa alueet. Viimeistään nyt meidän tulee ymmärtää Baltian maiden, Puolan, Tsekin, Romanian ja Unkarin halun varmistaa oman alueidensa turvallisuuden liittymällä Natoon heti, kun se oli mahdollista. Rauhankumppanuus ei turvaa Ukrainaa eikä Suomea, se meidän tulee ymmärtää. Myöskään kissojen lahjoittaminen ei ole vahvistanut Suomen turvallisuutta. Nyt on aika linjata puolustuksemme järjestäminen tulevaisuudessa ja halutaanko me kuulua Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Enemmistö suomalaisista haluaa kuulua ja samaistua eurooppalaisiin arvoihin. Varmistaaksemme identideetimme, itsenäisyyden ja riippumattomuuden on aika lähteä valmistelemaan yhdessä Ruotsin kanssa liittymistä yhteiseen puolustusliittoon. Tämä pitää tehdä seuraavalla eduskuntakaudella parlamentaalisin menettelyin.

Päätökset tulee tehdä silloin kun ne ovat omissa käsissä.

 

Juhani Juuruspolvi

RovaniemiSuomen turvallisuuspoliittinen asema Nato vai Venäjä?

 

Suomen turvallispoliittinen asema on muuttunut merkittävästi. Tämän pitäisi havaita kaikkien, jotka vähänkin seuraavat uutisointia ja kehitystä Venäjän lähialueilla viime vuosina. Georgian ja Venäjän välinen sota 2008 jäi hieman kaukaiseksi suomalaisille. Vähemmälle huomiolle jäi georgialaisten sodan rinnustus Suomen talvisotaan ja Mainilan laukauksiin. Suomessa ei ymmärretty laajasti sotaan liittyviä valtapyrkimyksiä ja muutosta Venäjän johdossa. Georgian itsenäisestä valtiosta irroitetut Abhasia ja Etelä-Ossetian alueet siirtyivät käytännössä venäläisten hallintaan. Täällä väheksyttiin tapahtuman merkitystä eikä yleisesti huomattu, että Venäjä siirsi rajojaan ja vaikutuspiiriään oman alueensa ulkopuolelle. Olihan alueet myös kaukana Suomesta eikä sinällään pitäneet sisällään mitään erityisen kiinnostavaa ainakaan Suomen näkökulmasta katsottuna. Se oli myös ensimmäinen testi siitä miten muut valtiot suhtautuvat Venäjän toimintaan. Alueen muutoksesta ei syntynyt mitään erityisiä toimenpiteitä ja kansainvälisesti se todettiin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Tästä voimistuneena Venäjä on vahvistanut sotilaallisen doktriinin eli valmiuden puolustaa venäläisten oikeuksia ja etuja omien rajojen ulkopuolla. Asia on todettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joulukuulta 2012. Venäjä on linjannut suurvalta-aseman palautumisesta 2020 mennessä yli 500 miljardin euron asehankinnoin. Sotilasdoktriininsa mukaan ”Venäjä voi käyttää voimaa ennaltaehkäisevästi ja puolustaa kansalaisiaan myös oman alueensa ulkopuolella.” Tämä on suora lainaus selonteon sisällöstä s.41. Tätä strategiaa Venäjä toteuttaa parha

Arkisto >>

Oikeudenmukainen ja yhdenvertainen Rovaniemi-työ jatkuu.